maanantai 13. kesäkuuta 2016

Lineaarisen ja syklisen aikakäsityksen ristipaineessa


 

Kollegat hörppivät aamukahviaan ja kuuntelevat ajallaan alkanutta presentaatiota. Tilan perälle hiippailee eräs yhteisön jäsen, joka koettaa huomaamattomasti löytää paikansa jo puolituntia sitten käynnistyneessä sessiossa. Kaikki sujuu hyvin siihen asti, kun juuri ennen istuutumista jalka kolahtaa tuoliin ja päät kääntyvät nopeasti tuijottamaan tulijaan. ”Hän on TAAS myöhässä”, nuo ajatuskuplat ovat lähes näkyviä kollegoiden päiden yläpuolella. Kasvoilla häpeän puna ja mieli täynnä valmiina olevia selityksiä hänkin lopulta sulautuu joukkoon.
Milloin teidän työpaikalla ollaan myöhässä? Voiko teillä lähteä kesken kokouksen, yhteisen kokoontumisen? Sallitaanko hiippailu mukaan myöhemmin, kun muut jo istuvat ”leirinuotiolla”? Millainen käsitys ajasta ja sen käytöstä elää organisaatiossanne?

AIKA on paljastava elementti yhteisön tavasta olla ja elää, kun haemme vastauksia työorientaatioomme tai löytää ne avainkohdat, joihin muutoksilla halutaan vaikuttaa organisaatiossa. On oleellista löytää ne normit (sovitut ja näkymättömät), joita aikaan liittyy organisaatiossa. Miten määrittyy olla myöhässä, olla ajoissa, entä voiko lähteä yhteisestä tilanteesta aikaisin? Alkavatko kokoukset sovitusti ajallaan ja päättyvätkö ne ajallaan? Oleellista on myös tarkkailla, kuka tai ketkä hallitsevat yhteisten tilaisuuksien, tilanteiden aikaa?
On selvää, että joissakin ammateissa aikataulutus ja ajankäytön suunnittelu ovat tärkeitä. Joissakin aikaa mitataan sillä, kuinka kauan asiat vievät.  Aikaisin töihin menevä ja myöhään lähtevä voi olla toisesta näkökulmasta katsottuna sitoutunut ja toisesta näkökulmasta kykenemätön tehokkuuteen työssään. Joissakin organisaatiokulttuureissa ajankäytönhallintaa tuetaan johtamistoiminnalla ja kollektiivisesti. Toisissa organisaatiokulttuureissa se sälytetään yksilön omalle vastuulle.


Kuka omistaa ajan?

Kaikki kristallisoituu ajan omistajuuteen. Kenelle tai keille on muodostunut legitiimi hallita yhteistä aikaa? Kenen tulkinta ajankäytöstä on johtava? Tärkeää on myös havaita miten yksilöiden aika on suhteessa yhteisön aikaan. Eritahtiset rytmit luovat jännitteitä työtiimien sisällä. Tämä paljastuu, kun arvioimme, miten organisaatiossa reagoidaan, jos tavoitteita tai aikataulua ei ole saavutettu. Oleellista on havaita onko aika organisaatiolle lineaarinen resurssi. Kerran käytetty aika on iäksi menetetty ja siksi sitä tulee käyttääkin harkiten. Yhden asian voi tehdä kerrallaan. Vai on aika syklinen resurssi, jolloin avautuu mahdollisuus tehdä useita asioita yhtä aikaa. Nämä orientaatiot luovat vahvasti toimintakulttuuria, joka antaa pelikentän johtamiselle sekä yhteiselle tai individualistiselle tekemiselle.
Keskustelut ajanhallinnasta tai kiistelyt resurssien riittämättömyydestä käydään usein myös abstraktisella, oletusten tasolla. Lineaariset ja sykliset resurssitulkinta kolahtavat vastakkain. Näissä jännitteissä kiteytyy työmme pohjimmaiset oletukset ja siksi ne usein ovat kovimpia vääntöjä. Poterot syvenevät ja asemasota jatkuu. Tästä olemme saneet näyttöjä myös valtakunnallisella tasolla.


Siirtymät ja rytmit 

Kuinka usein olemme tarkastelleet esimerkiksi työviikkomme ajankäyttöä näkökulmasta: MITEN? Olen muutamaan otteeseen valmennussessioissa teetättänyt ammatillisilla opettajilla oman työviikon avaamista ajankäytön näkökulmasta. Opettajat ovat pyynnöstäni avanneet perinteiseen lukujärjestyspohjaan (ma-pe) työnsä karkeasti tunneittain. Olen kehottanut heitä avaamaan työmuotonsa niin, että he kertovat millaista työtä (valmistelut, palaverointi, opetus-ja ohjaustyö, itsensäkehittäminen, jne.) he tekivät ja tekivätkö yksin vai yhdessä. Tämä on avannut kaikkien silmiä ja erityisesti siirtymät ja rytmit ovat korostuneet havainnoissa. Siirtymillä tarkoitan työmuodosta, roolista ja tilanteesta toiseen siirtymistä päivän aikana. Jokainen siirtymä vaatii jonkinlaista valmistautumista sekä latautumista. Se on merkittävä elementti ajanhallinnassa. Pahimmillaan olemme kohdanneet 6-7 siirtymää työpäivän aikana. Tämä on eittämättä iso kuormittava ja voimavaroja kuluttava seikka. Rytmi muodostuu viikoittaisten työmuotojen ja siirtymien synteesistä. Jos erilaisille työmuodoille ja tehtäville henkilö kykenee rakentamaan oman ammatillisen kehittymisen tarinan ja siirtymät kameleonttimaisine työmuotoineen komppaavat sitä, monitasoista työn aikaa voi hallita. Fragmentoituneet työt löytävät rajapinnan ammatillisen kehittymisen tarinan kautta. Tällöin työtä voi kutsua mosaiikkimaiseksi eri palojen muodostamaksi yhdeksi kokonaisuudeksi.
Oletus ajasta, työn siirtymät, työn rytmit ja yhteisön sekä yksilön kehittymisen tarinat ovat parhaimmillaan kokonaisuus jossa voi elää. Se vaatii työn näkyväksi tekemistä, yhteisiä tulkintoja moninaisesta työstä, kuormittavuudesta, jaksamisesta ja tukemisesta. Syklinen resurssiajattelu ajan suhteen on mahdollista, jos yksilön ja yhteisö ammatilliset intressit huomioidaan kerroksisessa ajassa. Käsitys ajasta tulee olla kaikkien nähtävillä ja siihen on voitava vaikuttaa.

Ajattomasti Kimmo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti