Kollegat
hörppivät aamukahviaan ja kuuntelevat ajallaan alkanutta presentaatiota. Tilan
perälle hiippailee eräs yhteisön jäsen, joka koettaa huomaamattomasti löytää
paikansa jo puolituntia sitten käynnistyneessä sessiossa. Kaikki sujuu hyvin siihen
asti, kun juuri ennen istuutumista jalka kolahtaa tuoliin ja päät kääntyvät
nopeasti tuijottamaan tulijaan. ”Hän on
TAAS myöhässä”, nuo ajatuskuplat ovat lähes näkyviä kollegoiden päiden
yläpuolella. Kasvoilla häpeän puna ja mieli täynnä valmiina olevia selityksiä
hänkin lopulta sulautuu joukkoon.
Milloin
teidän työpaikalla ollaan myöhässä? Voiko teillä lähteä kesken kokouksen,
yhteisen kokoontumisen? Sallitaanko hiippailu mukaan myöhemmin, kun muut jo
istuvat ”leirinuotiolla”? Millainen käsitys ajasta ja sen käytöstä elää
organisaatiossanne?
AIKA on
paljastava elementti yhteisön tavasta olla ja elää, kun haemme vastauksia
työorientaatioomme tai löytää ne avainkohdat, joihin muutoksilla halutaan
vaikuttaa organisaatiossa. On oleellista löytää ne normit (sovitut ja
näkymättömät), joita aikaan liittyy organisaatiossa. Miten määrittyy olla
myöhässä, olla ajoissa, entä voiko lähteä yhteisestä tilanteesta aikaisin? Alkavatko
kokoukset sovitusti ajallaan ja päättyvätkö ne ajallaan? Oleellista on myös
tarkkailla, kuka tai ketkä hallitsevat yhteisten tilaisuuksien, tilanteiden
aikaa?
On selvää, että joissakin ammateissa aikataulutus
ja ajankäytön suunnittelu ovat tärkeitä. Joissakin aikaa mitataan sillä, kuinka kauan
asiat vievät. Aikaisin töihin menevä ja
myöhään lähtevä voi olla toisesta näkökulmasta katsottuna sitoutunut ja
toisesta näkökulmasta kykenemätön tehokkuuteen työssään. Joissakin
organisaatiokulttuureissa ajankäytönhallintaa tuetaan johtamistoiminnalla ja
kollektiivisesti. Toisissa
organisaatiokulttuureissa se sälytetään yksilön omalle vastuulle.Kuka omistaa ajan?
Kaikki kristallisoituu
ajan omistajuuteen. Kenelle tai keille on muodostunut legitiimi hallita
yhteistä aikaa? Kenen tulkinta ajankäytöstä on johtava? Tärkeää on myös havaita
miten yksilöiden aika on suhteessa yhteisön aikaan. Eritahtiset rytmit luovat
jännitteitä työtiimien sisällä. Tämä paljastuu, kun arvioimme, miten
organisaatiossa reagoidaan, jos tavoitteita tai aikataulua ei ole saavutettu. Oleellista
on havaita onko aika organisaatiolle lineaarinen resurssi. Kerran
käytetty aika on iäksi menetetty ja siksi sitä tulee käyttääkin harkiten. Yhden
asian voi tehdä kerrallaan. Vai on aika syklinen resurssi, jolloin avautuu
mahdollisuus tehdä useita asioita yhtä aikaa. Nämä orientaatiot luovat vahvasti
toimintakulttuuria, joka antaa pelikentän johtamiselle sekä yhteiselle tai
individualistiselle tekemiselle.
Keskustelut
ajanhallinnasta tai kiistelyt resurssien riittämättömyydestä käydään usein myös
abstraktisella, oletusten tasolla. Lineaariset ja sykliset resurssitulkinta
kolahtavat vastakkain. Näissä jännitteissä kiteytyy työmme pohjimmaiset
oletukset ja siksi ne usein ovat kovimpia vääntöjä. Poterot syvenevät ja
asemasota jatkuu. Tästä olemme saneet näyttöjä myös valtakunnallisella tasolla.
Siirtymät ja rytmit
Kuinka usein
olemme tarkastelleet esimerkiksi työviikkomme ajankäyttöä näkökulmasta: MITEN? Olen
muutamaan otteeseen valmennussessioissa teetättänyt ammatillisilla opettajilla
oman työviikon avaamista ajankäytön näkökulmasta. Opettajat ovat pyynnöstäni
avanneet perinteiseen lukujärjestyspohjaan (ma-pe) työnsä karkeasti
tunneittain. Olen kehottanut heitä avaamaan työmuotonsa niin, että he kertovat
millaista työtä (valmistelut, palaverointi, opetus-ja ohjaustyö,
itsensäkehittäminen, jne.) he tekivät ja tekivätkö yksin vai yhdessä. Tämä on
avannut kaikkien silmiä ja erityisesti siirtymät ja rytmit ovat
korostuneet havainnoissa. Siirtymillä tarkoitan työmuodosta, roolista ja
tilanteesta toiseen siirtymistä päivän aikana. Jokainen siirtymä vaatii jonkinlaista
valmistautumista sekä latautumista. Se on merkittävä elementti ajanhallinnassa.
Pahimmillaan olemme kohdanneet 6-7 siirtymää työpäivän aikana. Tämä on eittämättä
iso kuormittava ja voimavaroja kuluttava seikka. Rytmi muodostuu viikoittaisten
työmuotojen ja siirtymien synteesistä. Jos erilaisille työmuodoille ja tehtäville
henkilö kykenee rakentamaan oman ammatillisen kehittymisen tarinan ja siirtymät
kameleonttimaisine työmuotoineen komppaavat sitä, monitasoista työn aikaa voi
hallita. Fragmentoituneet työt löytävät rajapinnan ammatillisen kehittymisen
tarinan kautta. Tällöin työtä voi kutsua mosaiikkimaiseksi eri palojen
muodostamaksi yhdeksi kokonaisuudeksi.
Oletus
ajasta, työn siirtymät, työn rytmit ja yhteisön sekä yksilön kehittymisen
tarinat ovat parhaimmillaan kokonaisuus jossa voi elää. Se vaatii työn
näkyväksi tekemistä, yhteisiä tulkintoja moninaisesta työstä, kuormittavuudesta,
jaksamisesta ja tukemisesta. Syklinen resurssiajattelu ajan suhteen on
mahdollista, jos yksilön ja yhteisö ammatilliset intressit huomioidaan
kerroksisessa ajassa. Käsitys ajasta tulee olla kaikkien nähtävillä ja siihen on
voitava vaikuttaa. Ajattomasti Kimmo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti