(Julkaistu ensimmäisen kerran : http://esignals.haaga-helia.fi/2016/11/03/kameleonttimainen-korkeakouluopettajuus/)
Korkeakoulupedagogiikan
kehittämistyön parissa olen huomannut, että uusi opettajuus
-käsitefraasia käytetään huolettomasti, jopa mantranomaisesti. Sen käyttäjät
usein ilmentävät yksittäisen opettajan pakkoa muuttua, kun toimintaympäristön
muutostsunamit vyöryvät päälle. Muutoksen suuntakin on selkeä ja
yksinkertainen. Totuus (jos sellaista löytyy) lienee kompleksisempi.
Ammattikorkeakouluopettajan työn toimintaympäristöjen moninaisuudesta johtuen
työhön kohdistuvat paineet ja odotusarvot ovat usein toisilleen vastakkaisia.
Ne luovat ristiriitaisia käsityksiä tulevaisuuden ”oikeasta suunnasta”.
Korkeakouluopettajuus
on välitilassa. Muutosvaatimukset ja teemat ovat toisilleen ristikkäiset ja
suuntavaihtoehtoja on useita. Korkeakoulun kyky löytää balanssi
koulutuspoliittisten odotusten, talouden, työelämän vaatimusten ja korkeakoulun
oman profiilin välillä on haastavaa. Näin ollen myös pedagoginen johtaminen on
puristuksissa ja osin välitilassa. Olen useissa kehittämishankkeissa havainnut,
että johtajat ovat usein hämmentyneitä, kun opettajisto odottaa ja vaatii
selkeitä linjauksia työtä ohjaavista elementeistä. Rohkeus priorisoida ja
linjata oman korkeakoulun toimintaa haastaa niin opettajat kuin pedagogisen
johtamistyön.
Tutkimme (Mäki,
Vanhanen-Nuutinen, Guttorm, Mäntylä, Stenlund & Weissmann 2015) viiden
ammatillisen opettajakorkeakoulun voimin opettajankouluttajan työn
tulevaisuutta. Saadut tulokset voi hyvin linkittää suoraan korkeakouluopettajan
muutoshaasteiksi. Tutkimus kohdistui AOKK:n 65 yhteistyökumppaniin,
kahdeksanhenkiseen koulutuspolitiikan ja ammatillisen koulutuksen
asiantuntijapaneeliin sekä 156 ammatillisen opettajakorkeakoulun työntekijään.
Nostan tutkimuksestamme viisi vaihtoehtoista skenaariota, jotka luovat
ristivetoa korkeakouluopettajan työn muutoksille:
1) Status quo
2) Yksilöllistymisen vahvistuminen
3) Yhteisöllisyyden vahvistuminen
4) Monimuotoiset oppimisympäristöt
5) Osaamisen ylivalta
2) Yksilöllistymisen vahvistuminen
3) Yhteisöllisyyden vahvistuminen
4) Monimuotoiset oppimisympäristöt
5) Osaamisen ylivalta
Status quo -skenaario pyrkii
takaamaan korkeakoulukeskeiset toimintatavat ja niitä pidetään oikeina ja
toimivina malleina. Tähän skenaarioon kytkeytyy myös tapa kieltäytyä näkemästä
edessä olevia muutoksia ja niiden vaikutusta opettajan työhön. Skenaario johtaa
nopeutuvalla vauhdilla irtaantumiseen muusta työelämästä ja sidos työn ja
oppimisen välillä heikkenee.
Yksilöllistymisen
vahvistumisen skenaariossa opettajan pedagogista toimintaa ohjaavat opiskelijoiden
yksilölliset tarpeet, kiinnostukset ja päämäärät. Nykyiset
henkilökohtaistamisen ja räätälöinnin vaatimukset ovat osa kehitystä.
Vaatimukset räätälöityihin oppimisen ja osaamisen ratkaisuihin tekevät
tulevaisuuden opettajasta personal pedagogical trainerin, jonka
valmennuspalveluita voi saada omiin ammatillisiin tarpeisiinsa.
Yhteisöllisyyden
vahvistumisen skenaario korostaa yhteisesti jaettuja päämääriä, vastuullisuutta ja
yhteistoiminnan merkitystä pedagogien työssä. Opettajan työ muuttuu yhä enemmän
osaamisen jakamisen ja yhteiskehittelyn suuntaan. Työn autonomisuus vähenee ja
opiskelijoiden, yhteistyökumppaneiden sekä elinkeinoelämän toimijoiden osuus
kasvaa työn suunnittelussa, toteutuksessa ja tuotosten arvioinnissa.
Asiakkaista ja tilaajista tulee hetkellisiä opettajan työn yhteisöjä,
rahoittajista tulee hetkellisiä työnantajia ja työyhteisön jäsenyys muuttuu
työn yhteisöjen jäsenyyksiksi. Monimuotoistuvaa yhteisöllisyyttä edistävät
teknologiset ratkaisut kuten pilvipalvelut, virtuaaliset toimintaympäristöt ja
alustat.
Monimuotoistuvat
toimintaympäristöt ovat sidoksissa yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden vahvistumiseen. Tämä
skenaario haastaa ammatillisen opettajan kyvyn hallita ja hyödyntää
kulttuurisen monimuotoistumisen ja vuorovaikutuksen lisääntymisestä johtuvia
ristiriitaisia tilanteita. Jotta monimuotoisuus kulttuurisissa konteksteissa
muuttuu rikastuttavaksi osaamiseksi, tarvitsee pedagogi kykyä tunnistaa
kulttuurit, niiden erot ja hyödyntää erilaisuus synergiaksi.
Toimintaympäristöjen tulevaisuuskuvassa oppimisen teknologisoituminen on keskeinen
tekijä. ”Kaikkiallisen oppimisen” tunnusmerkit ovat kokemuksellisuus,
elämyksellisyys, kilpailullisuus ja pelillisyys.
Osaamisen ylivallan skenaariossa
osaamisen merkitys haastaa formaalin koulutuksen, opetuksen ja oppimisen
tuloksena saadut tutkinnot. Osaamista hankitaan tulevaisuudessa entistä enemmän
nonformaalisti ja informaalisti. Opettajan työssä korostuvat osaamisen
tunnistamisen ja tunnustamisen taidot yksilön eri työ- ja elämänpiirin
alueilta. Fokus siirtyy työelämän odotuksiin reagoivan työelämälähtöisyyden
sijasta työelämän kanssa aktiivisesti osaamista tuottavaan
työelämäläheisyyteen.
Korkeakoulun toiminnan
konteksti on tulevaisuudessa entistä monikytköksellisempi. Useat eri
muutosvoimat, mahdolliset tulevaisuuspolut, asiakkuuden ja työkumppanuuden
rajojen hämärtyminen, oppilaitoskeskeisyyden murtuminen ja työn paikkojen
painottuminen oppimisen konteksteina korostavat monikytköksellisyyttä,
kerroksisuutta sekä keskinäisriippuvuutta. Tämä vaatii toisenlaisia taitoja
niin opettajilta kuin pedagogiselta johtamiseltakin.
Korkeakouluyhteisöllä
tulee olla toimintaympäristönsä kehittymisen suhteen kykyä nähdä
tulevaisuuteen. On kyettävä löytämään potentiaaliset tulevaisuuskuvat,
muodostettava yhteinen ymmärrys mahdollisista skenaariopoluista ja rakennettava
yhteinen ja yksilöllinen osaaminen tämän ymmärryksen varaan, heikkoja
signaaleja unohtamatta. Tämä edellyttää rohkeutta valita tulevaisuuden
seireenien kutsuista omat polut. Pedagoginen johtaminen ja monimuotoistuva
korkeakouluopettajuus ovat sidoksissa toisiinsa.
Lopuksi kurkistus
kristallipalloon: Ovatko Pedagame Designer, Pedagame Leader ja Pedagame
Entrepreneur tulevan korkeakouluopettajan uusia statuksia?
Viitattu tutkimus:
Mäki, K., Vanhanen-Nuutinen, L., Guttorm, T., Mäntylä, R., Stenlund, A. ja
Weissmann, R. 2015. Opettajankouluttajan osaaminen – ammatillisen
opettajankouluttajan työn tulevaisuus 2025. Haaga-Helian julkaisut. Unigrafia,
Helsinki